Psykodynaamisessa psykoterapiassa keskeistä on hoitosuhteeseen aiemmasta kokemusmaailmasta siirtyvä eli transferoituva tunnesuhde. Tällaisen siirtymä- eli transferenssisuhteen tutkiminen ja sen luonteen ymmärtäminen edellyttää tiheää 2-4 kertaa viikossa tapahtuvaa hoitoa. Intensiivisellä psykodynaamisella psykoterapialla pyritään uudelleen käynnistämään niitä psyykkisen kehityksen vaiheita, joiden estyminen tai osittainen keskeytyminen on ollut vaikuttamassa siihen psyykkiseen rakenteeseen tai mielentilaan, jossa psyykkinen sairaus on puhjennut joko reaktioina ulkoisiin tapahtumiin tai sisäisiin ristiriitoihin. Psykoterapeuttisen hoidon ohessa voidaan psyykkisiä oireita tarvittaessa lievittää myös lääkehoidolla. Lääkehoito ei kuitenkaan voi tuottaa kehityksellisiä muutoksia, vaan se kohdistuu psyykkisten prosessien taustalla oleviin biologisiin tekijöihin. Nämä biologiset tekijät ovat kaikille ihmisille yhteisiä ja yleistettävissä olevia ilmiöitä, jotka esiintyvät kaikilla yksilöillä samanmuotoisina. Psyykkinen kokemus on kuitenkin aina subjektiivinen ja ainutkertainen. Ihmisen lajityypilliset tunteet, affektit, kuten pelko tai raivo ovat sellaisenaan kaikilla samanlaisia, mutta niiden kohteet ovat henkilökohtaisia ja antavat tunteille niiden yksilölliset merkitykset. Psykoterapian avulla on mahdollista tutkia näitä merkityksiä ja saavuttaa sellainen muutos, jossa haitalliseksi koettu tunne häviää, menettää merkityksensä tai siihen liittyvä fyysinen oire häviää. Lääkehoidolla tai muilla suoraan tunteeseen vaikuttavilla hoitomuodoilla ei voida saavuttaa tätä yksilöllisyyteen ja henkilökohtaiseen kokemukseen liittyvää helpotusta asioiden merkitysten kautta. Näin ollen esim. ahdistusta tai jännitystä voidaan lievittää lääkkeillä, mutta ilman niiden taustalla oleviin sisäisiin merkityksiin liittyvää muutosta ei hoitotuloksesta tule pysyvää.